Jotakin aivan uutta, jotakin itsestäni

Tein eilen jotain aivan uutta. Jotain sellaista mikä taistelee kaikkea sitä vastaan mitä minä olen. Olen ihminen, joka tahtoo, että langat pysyy aina käsissäni, tahdon olla aina niin sanotusti tilanteen herra. No tämä piirre minussa ajoikin minut tekemään jotain mikä onkin taas ihan juuri kaikkea muuta. Heitin itseni tilanteeseen, jossa narut eivä todellakaan ole omissa käsissäni, tilanteeseen josta ei tiedä koska se muuttuu vai muuttuuko se koskaan. Tai kyllä kai se koskaan muuttuu.. Parempi olisi.

Olen tietyllä tapaa perfektionisti ja kontrollifriikki.. Jälkimmäistä varsinkin, ja oikein toden teolla! Stressikäyrä nousee aina esim. juhlia valmistellessa jo viikko ennen itse päivää, hyvä jos nukun öitänikään kunnolla. Kaiken pitää olla tiptop ja kaiken pitää mennä, no niinkuin elokuvissa.

Mitäkö sitten tein? Otin lopputilin.. Irtisanouduin.. Ryhdyin työttömäksi. Omasta tahdostani. Tämä varmasti on asia joka herättää ihmetystä monissa, sitä se kyllä herättää itsessänikin. Minä, siis minä heitin langat käsistäni ja hyppäsin suureen tuntemattomaan. Joulun jälkeen minulla onkin sitten aikaa. Tai mistä sitä tietää, onhan niitä hakemuksia jo laitettu, ehkä en ehdikkään olla työtön?  Kysymyksiä pää täynnä, ja kamalaa tunne vuoristorataa.. Iloa, helpotusta, pelkoa, jännitystä.. Ihanaa, kun pääsin irti firmasta jossa homma ei toimi, pelko jos en saakkaan uutta työtä , jännitys koska ylitin itseni!

Yksinkertainen selitys miksi tein tämän päätöksen, oli se että työpaikallani mikään ei toiminut ja kaikki mahdolliset työehtosopimuksen pykälät ja säädökset rikottiin.. Mikään ei siis mennyt niinkuin elokuvissa!